YEL - puhetta puoleen ja toiseen

Järjestelin työpöydälleni kasaantuneita papereita ja samalla selasin saapuneita lehtiä. Käteeni osui Yrittäjäsanomat -niminen julkaisu. Siinä oli lyhyt juttu otsikolla "YEL -epäluottamus uhkaa sosiaaliturvaa: Yrittäjäkin huolestuu" Lyhyt juttu ja sen lukeminen sai minut ajattelemaan Suomen eläketurvajärjestelmää ja sitä miten siinä yhteiskunta on ottanut ihmisten holhoamisen roolin tiukemmin kuin monessa muussa asiassa. Pohdin nyt asiaa pääosin yrittäjän näkökulmasta.

Lehden artikkelin sanoma oli se miten vuodesta 2006 asti yrittäjä toiminut henkilö oli itse päätynyt ratkaisuun jossa oli jättänyt oman YEL vakuutuksensa tason selkeästi liian alhaiseksi verrattuna oikeaan työtuloonsa nähden. Hän oli korvannut tämän puuttuvan osan vapaaehtoisella eläkevakuutuksella ja sijoittamalla rahojaan. Artikkelissa tämä yrittäjä on tilanteesta pahoillaan ja toivoo että YEL olisi sellainen joka riittää.

Hän on aivan perustellusti huolissaan siitä että tilanne voi tulla jollekin yllätyksenä, kun YEL -maksuja mielletään vain eläkevakuutukseksi. Tilanne realisoituu jos yrittäjä sairastuu tai jää äitiyslomalle. Tällöin YEL työtulon mukaan lasketaan Kelan maksama päiväraha. Vielä ehkä astetta tiukempi tilanne voi olla edessä jos yritystoiminta loppuu eikä YEL- maksujen taso riitä ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan vaan yrittäjä putoaa peruspäivärahalle.

Artikkelissa yrittäjä kertoo. "Systeemi pitäisi saada sellaiseksi, että yrittäjät saisivat riittävän eläkkeen. Henkilökohtainen vakuutus on hyvä ratkaisu jos se on mahdollista. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta maksaaa ylimääräistä eläkettä" 

Tässä kohdassa itselleni tulee ristiriitainen olo artikkelin sisällöstä. Tottakai yrittäjän on mahdollista saada YEL -vakuutuksella itselleen hyvä eläke ja sosiaaliturva, mutta sen saaminen  edellyttää huomattavia vakuutusmaksuja, joihin läheskään kaikilla yrittäjillä ei todellakaan ole mahdollisuuksia. Vapaaehtoinen eläkevakuutus ja sen täydentäjänä sairaskulu- ja sairauspäivärahavakuutus ovat hyvä ja taloudellinen vaihtoehto. ÄItiyspäiväraha on asia jota ei muulla vakuutuksella voi korvata järkevästi, joten ennen äitiyslomaa ja lasten hankkimista kannattaa naisyrittäjän hoitaa YEL -työtulonsa niin korkeaksi kuin pystyy sitä maksamaan. 

Artikkelissa puhuttiin myös siitä miten näiden ikävien yllätysten välttämiseksi Suomen Yrittäjät esittää pakollisen eläkevakuuttamisen alarajan nostamista nykyisestä 7.656 eurosta 12.576 euroon. Ymmärrän ajatuksen siinä että silloin ne jotka nyt ovat asettaneet korkeiden maksujen vuoksi vakuutuksensa alarajalle, saisivat edes vähän paremman sosiaaliturvan kun heidän olisi pakko asettaa vakuutuksensa tuohon uuteen alarajaan. Se ei kuitenkaan paranna sitä tosiasiaa ettei osalla yrittäjistä oikeasti ole varaa maksaa noita maksuja kunnolla nytkään. 

Tässä kohdin joku kysyy, miksi on yrittäjä jos ei pysty maksamaan kuluja, että silloin kannattaisi lopettaa yrittäminen. Nämä yrittäjät maksavat kyllä laskunsa niin hyvin kuin mahdollista mutta kaikkeen raha ei aina riitä ja YEL:in viivästyskorot vievät talouden entistä tiukemmaksi. Olisiko parempi että he lopettaisivat ja jäisivät sosiaaliturvan varaan - he todennäköisesti saisivat kaikki mahdolliset tuet, koska tulopohja olisi niin pieni. 

Työllistävät yrityksethän huolehtivat työntekijöidensä eläkevakuutuksesta palkasta laskettavalla summalla eivätkä työtekijät monesti edes tiedä että se heidän palkastaan pidätettävä eläkemaksu on vain pieni osa siitä maksusta joka heidän eläkkeensä hyväksi maksetaan.

Monella yrittäjällä ei vaan ole varaa maksaa lakisääteisen järjestelmän mukaista eläkevakuutusta, mikä on todella surullista. Kun en kuitenkaan pysty, sen paremmin kuin kukaan muukaan, yhtäkkiä ratkaisemaan ongelmaa siitä ettei pienyrittäjillä ole varaa siihen eläkemaksuun jonka mukaiseen eläkkeeseen he olisivat tekemänsä työmäärän mukaan oikeutettuja, on pakko miettiä onko järjestelmä kaiken kaikkiaan jotenkin pielessä.

Yrittäjän pitää tietää ja suunnitella monia asioita jotta hän yleensäkin pystyy pyörittämään omaa yritystään. 

Tiedän, että monella yrittäjällä jäisi eläkevakuutus maksamatta jos se ei olisi pakollinen. Jolloin sosiaaliturvaa ei olisi. Kuitenkin totuus on se että tälläkin hetkellä minimimaksua maksava yrittäjä ei saa eläkettä sen enempää kuin henkilö joka on ollut työtön koko aikuisikänsä. 

Voisiko järjestelmää siis uusia, voisiko ajatella ettei vakuutus olisi pakollinen ollenkaan? Että jokainen voisi ottaa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ja erikseen sairaskuluvakuutuksen? Voisiko jopa ajatella että äitiyspäivärahansa voisi vakuuttaa? Toki nämä ehdotukset ovat asteen radikaaleja ja vaatisivat tarkat suunnitelmat, mutta jos ajattelemme että kysymys on yrittäjistä. Yrittäjän pitää tietää ja suunnitella monia asioita jotta hän yleensäkin pystyy pyörittämään omaa yritystään. Hänellä on monesti apunaan tilitoimisto joka huolehtii "paperiasioista"
Voisiko ajatella että ihminen joka joutuu muutenkin ottamaan vastuun omasta elämästään ihan itse, voisi ottaa vastuun myös sairaana toimeentulostaan ja eläkeajastaan?

Ehkä ajatus on liian radikaali, mutta minusta ratkaisu tähän tilanteeseen ei ole myöskään se että lakisääteistä alarajaa nostetaan. Näin saatetaan yhtä useampi pieni yrittäjä tilanteeseen jolloin yrittämistä ei vaan enää pysty jatkamaan. Se ei lopputuloksena palvele ketään eikä mitään.

Asia ei ole yksinkertainen ja herättää ajatuksia puolin ja toisin. 

Mitä mieltä sinä olet? 

Yrittäjäajatuksin eläkeasioita miettien

Riikka