Palkkaa vai työkorvausta, joko nyt olisi aika muuttaa säännös vastaamaan nykyaikaa?

Vaikea kysymys

Tilitoimistossa kohdataan asiakasneuvonnassa usein kysymys siitä onko jokin työ ja siitä maksettu korvaus palkkana vai työkorvauksena verotettavaa tuloa. Säännöstö on hyvin tulkinnanvarainen ja käytännöksi on valitettavasti verotuksessa muodostunut tapa tulkita säännöstöä melko tiukasti, ilman arkijärjen käyttöä. Ratkaisut ovat joskus hyvinkin erilaisia eri tapauksissa, vaikka tapaukset saattavat muistuttaa toisiaan paljon. Normaali yrittäjälle saattaa tulla ajatus että tilanteet ratkaistaan lähes arpomalla. Syy ei ole verohallinnon, vaan säännösten "mielenkiintoisuuden". Tilitoimistoille tilanne on vaikea, koska se on vastuussa antamistaan neuvoista, eikä näin uskalla antaa neuvoja joissa rohkaistaisiin ihmisiä yrittäjiksi. Harva yrittäjä, jonka yritystoiminta on työn tekemistä, pystyy aloittamaan muutoin kuin pienimuotoisesti. Yritystoiminta saattaa lähteä kasvuun, mutta aluksi yrittäjä yleensä on ainut yrityksessä työtä tekevä henkilö.

On helpompi työllistää yrittäjä

Taloudellinen tilanne Suomessa on tällä hetkellä se että työttömänä on paljon ihmisiä, jotka työllistyisivät ainakin osa-aikaisesti jos voisivat toimia yrittäjinä. Työn teettäjä haluaa nykyisin hyvin usein ostaa palvelut yrittäjältä palkansaajan sijaan. Kyseessä on yksinkertaisesti nykyisen hankalan irtisanomismenettelyn, sairaslomakustannusten ja palkkahallinnon aiheuttaman lisäkustannuksen välttäminen. Usein kysymyksessä ei edes ole vaihtoehto. Varsinkin pienemmät yritykset eivät palkkaa kyseiseen tehtävään henkilöä palkansaajaksi vaan tekevät itse enemmän niin että lähes uupuvat. Palkansaajan palkkaamisen koetaan johtavan siihen että töitä pitää jatkossa olla riittävästi jotta palkatulla henkilöllä on koko ajan tuottavaa työtä tehtävänä. Pitäisi myös löytää henkilö joka ei sairasta usein tai jonka lapset eivät sairasta. Ja joka on valmis joustamaan vuosiloman ajankohdastaan. Vastaavasti jos voi palkata toisen yrittäjän tekemään alihankintaa, voi sopia miten paljon työtä on tehtävänä, korvausta ei makseta kuin tehdystä työstä. Ei irtisanomisaikaa eikä sairas- eikä vuosilomaa. Kaikki maksut maksettu kun lasku on hoidettu. Oma kustannuslaskentakin on helpompaa. On myös olemassa henkilöitä jotka eivät työllisty palkansaajina ikänsä, mahdollisen sairautensa tai muun syyn vuoksi. Mutta ennakkoperintärekisteriotteen esittämällä he pääsevät tekemään työtä, koska vastuu työkunnon heikkenemisestä on taloudellisesti heillä itsellään. Se on yrittäjäriskiä jos mikä.

Juhlapuheissa yrittäjyyteen kannustetaan, mutta...

Yrittäjyys puhuttaa ja siihen varsinkin juhlapuheissa kannustetaan, poliittisissa puheissa etenkin. Valitettavasti poliittiset puhujat eivät ehkä tiedä mikä yrittäjäksi haluavalla on käytännössä edessään. Esimerkiksi atk-alan ohjelmointitoimintaa harjoittava yritys tarvitsee tilapäistä apua. Jos tämä yritys ei halua riskiä kannettavakseen, hänellä ei oikeastaan ole muita vaihtoehtoja kuin palkata henkilö työhön. Moni pienehkö yritys kuitenkin kokee riskin ja palkansaajasta koituvan vaivan liian suureksi, jolloin yritys ei hanki ketään, vaan teettää mahdollisesti jo olemassa olevilla työntekijöillään ylityötä ja yrittäjä tekee itse pitkiä päiviä. Lopulta kaikki ovat uupuneita. Naapurissa on saman alan aloitteleva yrittäjä joka voisi tulla tekemään työn alihankintana, mutta verotusriski on liian iso pienelle yritykselle.

Todellinen tarve säännösten muuttamiselle on olemassa

Verohallinto toimii asiassa soveltaen tiukallakin kädellä säädöksiä joita asiasta on olemassa. Löytyisikö poliittista rohkeutta ja arkijärkeä päättäjiltä, jotta tämä asia korjattaisiin? Asiasta voisi helposti tehdä aloitteen lakien ja säännösten muuttamiseksi niin että ne vastaisivat nykyisiä toimintatapoja ja taloudellista tilannetta. Jos tässä tarvitaan käytännön tilanteiden avaamista, olen valmis kertomaan lisää. Jos halutaan virallista kommenttia asiasta, löytyisi siihen apua varmasti Suomen Taloushallintoliitosta, jossa näitä asioita joudutaan pohtimaan usein. Myös Suomen Yrittäjät varmasti osaisivat kertoa näistä tilanteista.

On jokaisen etu että ihmiset työllistyvät.
Jos he eivät työllisty palkansaajina, annetaan heille mahdollisuus työllistyä itsenäisinä ammatinharjoittajina. 

Voisiko ihminen päättää itse, kunhan maksaa veronsa?

Ammatinharjoittaja, joka toimii toisen tiloissa alihankintaa tehden, maksaa omat veronsa ja YEL vakuutuksen kautta sosiaalikustannuksensa. Lisäksi hän todennäköisesti työllistää myös tilitoimistoa ja muita alan palveluja tarjoavia tahoja, mikä taas välillisesti lisää työllisyyttä. Yhteiskunnalle saattaa osassa tapauksissa jopa kertyä kokonaisuudessaan jopa enemmän verotuloja ym. vastaavia maksuja kuin tilanteessa että työtä tekisi palkansaaja. Varsinkin kun on enemmän kuin mahdollista ettei vastaavaa tehtävää hoitamaan palkata ketään. On myös mahdollista että tämä käytetty alihankkija hiljalleen laajentaa toimintaansa, palkaten jopa ehkä joskus työntekijän. Joka tapauksessa hän työllistää itsensä ja on pois sosiaaliturvan varasta. Voisiko ajatella että ihmiset tietyin rajoituksin päättää itse ovatko he palkansaajia vai yrittäjiä?

Nykykäytäntö asettaa ihmiset toimialan mukaan eriarvoiseen asemaan

Lääkäri toimii lääkärikeskuksen tiloissa, käyttäen lääkärikeskuksen välineitä, lääkärikeskuksen sihteeri hoitaa ajanvarauksen ja muut vastaavat palvelut. Potilas maksaa laskunsa lääkärikeskukselle. Lääkäri huolehtii laskutustietojensa kirjaamisen lääkärikeskuksen järjestelmään, josta lääkärikeskus poimii lääkäreittäin tiedot järjestelmästä, tekee laskutuslistan josta vähentää vuokran ja toimistokuluveloituksen sekä maksaa nettotulon lääkärin tilille. Lääkäriä kohdellaan ammatinharjoittajana, ei palkansaajana. Miten tämä tilanne eroaa siitä että autonkuljettaja myy palvelujaan ajamalla eri yritysten linja-autoja, kuorma-autoja tai muita kuljetusvälineitä? Tai atk-alan yrittäjä käy toisen saman alan yrittäjän tiloissa tekemässä välillä alan töitä? Tai vaikkapa parissa eri tilitoimistossa käyvä henkilö joka käy tarpeen mukaan laskemassa palkkoja, tekemässä tilinpäätöksiä, tai tuuraamassa lomia tai muutoin paikkaamassa tarvetta kiireaikana? Miksi näissä tapauksissa puhutaan yrittäjäriskistä ja tutkitaan sen täyttymistä. Kysytään kenen välineillä tai kenen ohjauksessa työtä tehdään. Tai onko kyseinen henkilö mainostanut omia palvelujaan kaikille avoimesti. Eivät kaikki lääkärit millään tasolla mainosta omia palvelujaan lääkärikeskus mainostaa omia lääkäreitään kaikkia yhdessä. Välineet poikkeuksia lukuun ottamatta eivät ole lääkärin omia.

Kaikki hyötyisivät muutoksesta

Työllisyyden parantamiseksi ja turhien hallinnollisten kustannusten karsimiseksi olisi hyvä muuttaa tätä säännöstä vastaamaan sitä mikä on tämän hetken tilanteen mukaan järkevintä. On jokaisen etu että ihmiset työllistyvät. Jos he eivät työllisty palkansaajina, annetaan heille mahdollisuus työllistyä itsenäisinä ammatinharjoittajina. Se ei ole keneltäkään pois, vaan täysin päinvastoin.

Järkevyyttä toivoen

Riikka