Kulujen vähennyksestä verotuksessa, työvaatteet
Tässä blogissa olen pääosin kirjoittanut asioita, joista olen ajatellut alallamme toimivien ihmisten saavan jotain hyötyä tai muuten vaan ehkä olevan kiinnostuneita. Tämä kirjoitus käsittelee nyt kulujen vähennystä kirjanpidossa ja siitä osa-aluetta työvaatteet. Tämän kirjoitan osaksi sen vuoksi että linkitän tämän facebook-sivulleni, tilitoimistoni sivuille. Yrityksen seinälle pidemmän jutun kirjoittaminen on joskus hiukan haastavaa, joten en jaksa jumpata sen kanssa vaan käytän tätä blogiani hyödyksi. Näin ehkä myös joku uransa alussa olevan taloushallinnon ammattilainen saa ajatuksia - jos tänne sattuu eksymään :)
Työvaatemenothan ovat verotuksessa hyvin rajoitetusti vähennyskepoisia, tuloverolaki ei suoraan määrittele mikä meno johtuu tulonhankkimisesta tai säilyttämisestä ja mikä taas on yksityistä ei yritykselle kuuluvaa. Lähtökohta on periaatteessa työvaatteiden kohdalla sama mitä se on muidenkin tulonhankkimiskulujen kohdalla, käytännössä kuitenkin menojen vähennyskelpoisuus ratkaistaan tapauskohtaisesti ja ratkaisut perustuvat pitkälti aikojen myötä muodostuneeseen verotus- ja oikeuskäytäntöön. Vaatteet ovatkin yksi niistä yksittäisistä tulonhankkimiseen tai säilyttämiseen liittyvistä kuluista joissa yrittäjällä on usein eniten päänvaivaa ja vaikeuksia ymmärtää. Myös taloushallinnon ihmiset joutuvat joskus mielenkiintoisiin tilanteisiin, kun asiakas sekottaa pakkaa mitä erikoisimmilla selvityksillä miksi juuri nämä menot kirjanpitoon yrityksen kuluiksi kuuluvat. Joillakin yrittäjilä on taito sotkea varsinkin uransa alussa olevan kirjanpitäjän ajatusmaailman hetkeksi saadessaan jonkin selkeästi yksityisen kulun omalla selityksellään vaikuttamaan yrityksen kululta.
Vaatteiden vähentämisen perusajatus ja -linja on selkeä: vain ne vaatteet voit vähentää joita et voi käyttää muualla kuin töissä. Jos taas vaatteita voi käyttää muutenkin, työn ulkopuolella, ne ovat elantomenoja ja näin ollen verotuksessa vähennyskelvottomia eivätkä kuulu kirjanpitoon. Suoja- ja turvavaatteet ovat yleisesti vähennyskelposia. Esim. haalarit, lääkärin asut, leipomon suoja-asut. Tai jos työ on erityisen kuluttavaa tai likaista niin että vaatteita pitää ostaa usein. Vastaavasti esim. metsurit voivat vähentää työturvallisuuteen liittyvät asut ja varusteet tai lämpöhaalarit. Myös metalliyrityksen tai vastaavan työtekijöiden työturvallisuuskengät tai vastaavat varusteet ovat vähennyskelpoisia. Tähän ei pidä sotkea tietyissä töissä välttämättömia suojaimia: hengityssuojaimet, hitsausmaskit, suojalasit yms. jotka ovat aina vähennyskelpoisia. Näiden asujen pesu ja huolto on myös vähennyskelpoista.
Vaatteiden vähentämisen perusajatus ja -linja on selkeä: vain ne vaatteet voit vähentää joita et voi käyttää muualla kuin töissä.
Vähennyskelpoisia ovat myös erilaiset ergomomiset jalkineet esim. vastaanottoapulaisilla tai sairaanhoitajilla tai muilla työssään pääosin seisovilla henkilöillä. Kuitenkin on muistettava että tällöin kyseiset jalkineet on töistä lähdettäessä jätettävä työpaikan tiloihin. Mikä on kyllä muutenkin järkevää, samoilla jalkineilla ei saisi kävellä koko hereilläolo aikaansa. Sen sijaan mietinnän alle menevät esim. toimistosiivoojan työasu jos se on t-paita ja farkut tai muut vastaavat housut. Tai yrityksen messuille ostamat asut. Moni pitää näitä ilman muuta vähennyskepoisina, mutta näin ei kuitenkaan ole. Sellaiset tavallisetkin asut joissa on selkeästi näkyvä painatus jossa mainostetaan kyseisestä yritystä ovat vähennyskelpoisia, tämä taas tulee siitä ajatuksesta että jos työntekijä pukee jostain syystä tämän asun vapaa-aikanaan, se on mainosta kyseiselle yritykselle, joten yritys voi kyseisen vaatteen painatuksineen vähentää kirjanpidossaan.
Sen sijaan tumma puku ei ole vähennyskelpoinen, ei vaikka kyseessä olisi toimitusjohtaja jonka tulee edustaa seurassa ja tilaisuuksissa jonne ilman tummaa pukua ei voi mennä. Vaatteiden vähentämisessä asiaa ei voi ajatella niin että onko tämä vaate jota käytän työasioissa. Se on tietysti ensimmäinen edellytys vähentämiselle, mutta sitä seuraa jatkokysymys: onko tämä vaate jota käytän VAIN työasioissa ja vielä tarkemmin onko se vaate jota EN EDES VOISI käyttää muualla. Kysymys ei ole siitä käyttääkö vapaa-ajallaan farkkuun ja löysään paitaan pukeutuva henkilö vapaa-ajallaan työnantajan työasuna vaatimaan pukua vai ei. Kysymys on siitä voisiko sitä käyttää? Ei siitä pitääkö työntekijä sen tyyppisistä vaatteista tai ei, vaan onko vaate sellainen että sitä voisi pitää. Sama kysymyshän tulee esiin esim. kampaajien tai muiden tarkkaa työtä tekevien henkilöiden silmälaseissa. Jos niitä voidaan käyttää muuallakin ne ovat elantomenoa, ei verotuksessa vähennyskelpoista. Silmälaseista oikeastaan vain päätelasit ovat vähennyskelpoiset yritykselle, niiden hankkiminenhan on lakisääteistä jos työntekijä niitä tarvitsee.
Sen sijaan tumma puku ei ole vähennyskelpoinen, ei vaikka kyseessä olisi toimitusjohtaja jonka tulee edustaa seurassa ja tilaisuuksissa jonne ilman tummaa pukua ei voi mennä.
Jos jostain syystä palkansaaja on itse maksanut sellaisen asun kustannukset joka on vähennyskelpoinen verotuksessa, hän saa kulut omassa verotuksessaan tulonhankkimiskuluina vähennettäväksi.
Loppuun muutama oikeustapaus esimerkiksi siitä mistä tässä on kysymys, oikeuden päätöksistä nähdään etteivät vaateasiat ole ollenkaan helppoja. Sellaisetkin tapaukset joissa itse olisimme ehdottomasti sitä mieltä että kyseessä on vähennyskelpoinen meno tai työnantajan kustantamana etu jota ei veroteta, se voikin olla tapaus josta KHO on äänestänyt. Nämä tapaukset eivät välttämättä sellaisenaan suoraan sovi yrittäjän arkeen, mutta antavat hyvän kuvan siitä miten työvaateasioita verotuksessa yleisesti käsitellään:
KHO 1977-B-II-565
Virkapuvun hankkimisesta aiheutuneet 820 markan määräiset kulut olivat papin tulosta vähennyskelpoiset
KHO 2002/3542
Piispainkokouksen suosituksen mukaisen, vaihtoehtoisena papinpukuna käytettävän tumman puvun hankkimisesta aiheutuneet kulut eivät oleet papin tulosta tulonhankkimiskuluina vähennyskelpoisia menoja (pappi voi käyttää pukua muuallakin)
KHO 1988-B-551
Apulaisprofessorilla oli oikeus vähentää ainostaan virkaan liittyvissä tehtävissä käyttämänsä frakin hankkimisesta aiheutuneet kulut 1804 markkaa, veronalaisesta tulostaan tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneina kustannuksina. (tämä päätös ei ollut yksimielinen vaan äänestys 4-1)
KHO 1993-B-523
Korkeakoulun apulaisprofessorina vuodesta 1984 lähtien työskennellyt henkilö, joka oli väitellyt vuonna 1988, promovoitiin tohtoriksi vuonna 1989. Hän oli hankkinut promootiota varten muun ohella tohtorinhatun ja siihen kuuluvan lyyran. Apulaisprofessorilla oli oikeus vähentää näistä hankinnoista aiheutuneet menot, yhteensä 2225 mk, veronalaisesta tulostaan tulon hankkimisesta ja säilyttäisestä johtuneina menoina, kun otettiin huomioon, että hankinnat olivat liittyneet pääasiassa hänen virkaansa korkeakoulussa. (tämä oli tiukka päätös, äänestys 3-2)
KHO 1993-B-534
Henkilön joka toimi laivaliikennettä harjoittavan yhtiön terminaalivirkailija, oli käytettävä työssään laivayhtiön kustantamaa ja omistamaa työpukua. Työpuvun käyttö ei ollut vapaa-aikana sallittua. Työpukua säilytettiin työpaikalla ja se uusittiin noin kahden vuoden välein. Työpuku oli samanvärinen kuin laivayhtiön kirkasväriset laivat. Työpukuun oli myös kiinnitetty ompelemalla tai muuten selvästi laivayhtiön tunnukset. Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon myös laivayhtiön toiminnan luonne ja laatu, henkilön työtehtävät ja työpuvun liittyminen laivayhtiön toimintaan , korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei henkilölle sen johdosta että laivayhtiö oli hankkinut kysýmyksessä olevan työpuvun ja asettanut sen hänen edellä tarkoitettuun käyttöönsä, muodostunut sellaista rahanarvoista etuutta, joka tuloverolain 29 ja 64 §:n säännökset huomioon ottaen olisi henkilön veronalaista etua. (tämäkään ei ole yksimielinen päätös, äänestys 4-2)
Päivitys oikeustapauksiin:
Itä-Suomen Hallinto-oikeus vuonna 2016:
Autoliikkeen työntekijöille oli pitänyt autovalmistajan vaatimuksesta hankkia yhtenäinen työasu, johon oli sisältynyt muun muassa puvuntakki ja -housut, kauluspaita, casual-housut, toppaliivit, pikee-paita ja pienempää tilpehööriä. Asun käyttö oli pakollista automyyjille. Vaatesetin hinta oli noin 650 euroa. Vaatteisiin piti ommella automerkin logo. Vaatteiden käyttöä oli rajoitettu monin tavoin. Vaatteet olivat työnantajan omaisuutta ja ne piti palauttaa työsuhteen päättyessä. Vaatteita ei myöskään saanut käyttää vapaa-ajalla.
Hallinto-oikeus katsoi, että vaatesetti on työnantajan korvaamaa työntekijän elantokustannusta. Se oli siis työntekijän veronalaista tuloa, joskin verotettavaksi arvoksi alennettiin 450 euroa.
Hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että verottomuus on mahdollista, jos kyse on suojavaatteista tai työvaatteet ovat normaaleista vaatteista poikkeavia vaatteita tai vaatteiden kulumisesta johtuen kustannukset ovat normaalia suuremmat. Tässä tapauksessa asian laita ei ollut näin, mutta verotettavaa arvoa kuitenkin kohtuullistettiin muun muassa vaatteiden käyttörajoitusten vuoksi ja sen vuoksi, että vaatteiden hinta oli keskimääräisiä miesten vaatteita korkeampi.
Työvaateterveisin
Riikka
Lisäys 2.4.2021
Tämä kirjoitukseni, jonka olen siis alun perin julkaissut edellisellä blogialustallani 22.3.2012 on varmasti eniten lainattu kirjoitukseni, vai pitäisikö sanoa suoraan kopioitu. Minulle ovat siitä ulkopuoliset lähettäneet vinkkejä ja siitä kiinnostuneena löysinkin kyseisen kirjoituksen käytännössä sana sanasta kopioituna parinkin tilitoimiston ajankohtaista -osiosta ikään kuin omana kirjoituksena. En osaa olla siitä närkästynyt, vaikka jotkut ovat puolestani sitä olleetkin. Taloushallintoliitossa aikanaan työskennellyt Sirpa Airola totesi joskus "Varasta vain parasta"
Nykyisin tätä ongelmaa ei enää ole, koska kirjoitan näitä vastaavia asioita myös sosiaalisen median kanaviini ja olen antanut vapaasti oikeuden jakaa niitä, niinpä monet yrityksille suunnatut tietoiskut Facebook sivuiltani löytävät tiensä eri tilitoimistojen Facesivuille. Hyvä niin.